Vuosi lähenee loppuaan

Tän vuoden aikana on tullut koettua ihan hirveästi! Niin epäonnistumisia kun onnistumisia. Ollaan itku kurkussa yritetty täydellä teholla ja iloitu ensimmäisten koulukisojen jälkeen ruusuke mukana. Yleensä en itse huomaa tai tunnusta sitä, että oon oikeasti kehittyny. Nyt mä voin kuitenkin sanoa niin. Musta tuntuu siltä. Kerrataas vielä tätä vuotta:

Talvella vaihdoin tuntia kerran, kun rakas perjantain 18-19 ryhmä hajosi. Siirryin Heidin opetukseen ja keskiviikon tunneille. Kisasin esteitä huonolla menestyksellä, oppien kuitenkin paljonpaljon uutta. Keväällä sama meininkin jatkui, kai ilman mitään erityistä. 

    

       Kesä. Oi kaipaan sitä niin paljon! Ensinnäkin RIILAHDEN LEIRI. Mahtava opetus, ihanat ihmiset, hyvät ruuat, hienot hepat ja vaikka mitä! Opin paljon uutta, tehtiinkin ihan mulle tuntemattomia asioita, jotka leirin lopussa tuntuivatkin jo tutuilta. Sen yhden viikon aikana oppii niin paljon! Myöhemmin kesällä mulla oli oman tallin tehoestekurssi. Menin sen Brunolla, joka tämän kurssin jälkeen onkin tullut hyvin tutuksi. Mä muistan edelleen, kuinka mua hävetti olla siellä ekana päivänä. Ja kuinka kipeet mun lihakset oli joka päivän jälkeen. Ja kuinka ne rakot sormissa kirveli, kun mentiin kovaa treeniä. Kehityksn huomas viikossa niin selkeesti. Ekana päivänä poni ei kuunnellu mua, se veteli pää ylhäällä ja mulla ohjat löysänä. Vikana päivä se ehkä luottikin jo muhun ja kulki oikeasti avuilla peräänannossa. Ei kaahattu niin kovaa ja saatiin askeleet sopimaan kaikille esteille. 

    

       Syksy. Jep, sen aikana koin jotain vielä enemmän. Moni ajattelee varmaan, että koulukisat olisivat olleet kohokohta. Ei. Mun mielestä mun ja brunon yhteinen meno oli kesästä alku talveen kehittynyt huimasti. Se on tärkeämpi juttu. Toki, ne koulukisat milloin tuuli kovasti (Bruno pelkää tuulta paljon!) ovat jääneet mieleen ;) 

      Tässä teille vielä kollaasi vuoden kuvista!

Se ei anna mitään ilmaiseksi

Tänään listassa komeili Hugo. Siis mitäh? Tarkistin vielä, että se tosiaankin luki mun kohdalla, nimittäin... : Viime valkaan olin unohtanut ilmoittautua, mutta hugon ratsastaja oli peruuttanut, niin sain sillä sitten mennä. Anna-ope ei vissiin ollut kovin tyytyväinen ja kysyikin; että eikö ollut muita poneja vaihtoehtona... Sen kyllä ymmärsinkin, ettei mulle sitä ponia ehkä haluttaisi laittaa, en nimittäin ole valmennuksen kokeneimmasta päästä. Sillon otin haasten kuitenkin vastaan ja yritin. Mä todenteolla yritin pysyä mukana menossa ja väistellä muita. Hypyt olikin asia erikseen, niistä ei enempää... Sen tunnin jälkeen mua harmitti. Ihan oikeasti. Yleensä otan kaiken positiivisella mielellä, mutten tällä kertaa. Sitä ponia ei pätkääkään kiinostanut mitkään esteet.
 
Joten tähän päivään...
Mä todellakin yllätyin, että mulle oli jaettu Hugo. Ainakaan edellisen tunnin perusteella sitä ei mulle olisi pitänyt laittaa. Vaihdoin kamat pikaisesti ja menin harjaamaan harmaata ponia, joka on yleensä ruskea. Siinä samalla ajattelin, että mitäköhän mun pitäisi tehdä. En mä sitä ainakaan pakottaa voi. Ehei, se ei sopisi tolle ponille. Esteet ei tosiaankaan ole ton ponin vahvuuksia. Tunnille lähdin aika sekavin fiiliksin, sillä päässä takoi mitä mä teen!

          Nousin selkään ja ajattelin heti ensimmäisenä istuntaa. Istu keskellä, kantapäät alas, kyynerpäät kylkiin, hyvä ryhti jne... Ihan perusasioita, mutta lähdin niistä liikenteeseen, varsinkin kyynerpäät leijjuu kaikkialla enkä istu keskellä. Ehkä viimekerralla vain revinkin hevosta suusta ja olin passiivinen. Se ei kuitenkaan ole mun tyyppistä, yleensä sanotaan enemmänkin: Okei Camilla, se näyttää tosi hyvältä ja huomaa, että oot tehny töitä, mutta nyt sä teet 110% töitä niin saisko sen 10% pois?

            Käveltiin siinä hetki ja yritettiin tai mä yritin ja muut teki saada hyvä tahti käyntiin ja hevonen kuulolle. Epätoivoisesti taas kerran yritin olla ainakin poissa muiden tieltä ja tehdä, mitä pyydettiin. Jo käyntiin tahdin löytäminen oli vaikeaa. Tahmeaa. Se ei parantunut ollenkaan. Musta tuntu siltä.

             Alettiin hölkkäilemään kevyessä istunnassa ja hidastella poneja, jos oli tarvetta. Pikkuhiljaa alettiin keventelemään ja tultiin vasemmassa kierroksessa kolme käännettyä kavalettia ravissa. Askeleet ei sopinut ollenkaan, mitä ajattelinkin jo alussa. Mentiin sama juttu moneen kertaan tai mä menin kunnes meni hyväksyttävästi. Lisättiin tehvään ristikko (hienossa paint piirroksessa vihreäkeltainen okseri). Kavaletit alkoivat sujumaan, mutta toi ristikko... Poni vain hidasti, tuli lähelle ja ponnisti paikoiltaan. Päätin kuitenkin olla välittämättä. Mulla menee tosi helposti hermot, mutta hevosten kanssa jostain ihmeen syystä ei. Mä jatkoin ja yritin. Parani, parani, vähän ja pikkuhiljaa.

              Vaihettiin suuntaa ja tultii oikeasta kierroksesta sama laukassa ja ristikko nostettiin okseriksi. Eka kerta oikeastaan hyvin. Ei tultu lähelle, alas väärällä laukalla jota en ehtinyt vaihtaa ja puomit ilman kolisemista. Se jopa pyrki eteen päin! Toka kerta aikalailla samallalailla, taisi olla kuitenkin risti laukka, mutta mä jouduin pidättämään ettei oltais tultu liian kovaa! Opettaja sanoi: " Sä voit Camilla tulla käveleen keskelle" Ai kaks kertaa riitti. Siinä vaiheessa iski toivo. Ehkä jos jatkaisin samalla lailla, tästä tuliskin jotain? Mä en oikeesti edes tiedä mitä muutin, mutta poni muuttui ihan toisenlaiseksi.

               Sitten alettiinkin tulla rataa (tai ei se rata ollu vaan esteitä peräkkäin ;)). Jos saatte tosta mun piirroksesta selvää nii vasemmassa kierroksessa kavaletit, siitä okserille jatkettiin uraa pitkin, käännettiin keskihalkasijalle ja sarjan läpi ja sitten sarja. Kavaletit hyvin osu askeleet tosi hyvin, okserille vähän iso hyppy ja sarja. Sarjalla meni myös hyvin. Huono kaarre jonka kuski mokas, ekalle ei oikein osuttu kuskin takia, tokalle aika iso hyppy, jota en arvannut vaikka olisi pitänyt ja poni hoitikin loput. Tai poni hoiti kaiken? Onneks tyylipisteitä ei jaeta, mä mokasin, en päässy mukaan hyppyihin, mutta olin todella onnellinen. Tsemppasin ponia sarjalle, se teki mitä sen piti, ja vaikka mä mokasin, se korjasi. Tultiin toisen kerran hienosti. Nyt me puhuttiin ehkä Hugon kanssa samaa kieltä? Tultiin tunnilta hikisinä, mutta tyytyväisinä, sen mä huomasin Hugosta. Ainakaan se ei anna mitään ilmaiseksi. Se on todistettu ;)

"Ei virheettömyys ole täydellistä."

Ainiin! Kuvattiin Loten kanssa tallipäivä videota (tai pikemminkin koostetta :D). Siellä sitten videolla meidän menoa. TÄSTÄ videoon! ;)

ratapiirrustus, sarjan keskellä oleva keltainen
oli kavaletti, jossa oli puomi päällä

                                       Mitä tykkäsitte tälläisesta postauksesta?

                                                       Parannusehdotuksia?

pientä asiaa

Heti näin alkuun sain Roosalta (käykääs kurkkaa! ;)) aivan upean bannerin! Huomenna mulla onkin estevalkka, sieltä tulossa postausta, katsotaan saanko jonkun kuvaamaan!Tällä kertaa pidemmittä puheitta: tässä vielä kuvia meidän joulusta ;)

Äitini ei pidä oikeista kynttilöistä, joten meillä on tälläsia pattereilla toimivia :D

saksaksi joulu :) 

lempparijoulusuklaa!;)

joululoma lukemista!

Aloitus

Avasin viimeisen joululahjan, joka vaikutti kirjekuorelta. Se oli kääritty punaiseen lahjapaperiin, jossa oli lumiukkoja ja päällä koristi kultainen lahjanauha. Luin kirjeen, joka oli ollut lahjan sisällä ja ihmettelin. Siis minun lahjani ei ollut ehtinyt joulupukin rekeen ajoissa ja se toimittettaisiin illan kuluessa meille kotiin?! (vietämme tosiaankin joka joulun mummolassa)Ymmärsin heti,että lahja oli äidiltä ja iskältä. Vihjeenä kuitenkin viestissä oli T_ _ _ _ KONE. Pähkin pitkään tuota tai oikeastaan koko loppu illan. Kun lähdimme ajamaan kotia päin mummolasta, pikkusiskoni kysyi: "Mitä sait äidiltä ja iskältä lahjaks?" Vastasin, etten tiedä. Pikkusiskoni katseli hieman kummissaan minua ja jatkoin: " No se odottaa mua kotona. Lue tästä." Kun hän oli lukenut joulupukin viestin kysyin häneltä: " Tiiäksä mitään T:llä alkavia koneita?" Siinä se sitten aloitti luettelemaan sen mielikuvituskoneita ja välissä sanoi tietokone. Voisiko se olla se! Loppu matkan vain mietin millainenkohan se voisi olla. Musta, valkoinen, minkä merkkinen? Auto kaartoi kotipihaan. Ryntäsin talon ovesta sisään ja katsoin kuusen alle. Siis noin hieno! 
          Siitä se lähti. Mun ja pikkusiskoni yhteinen kone on ollut rikki jo vähän aikaa, joten lahja pääsi heti käyttöön. Selailin blogeja ja lukemattomia postauksia läjäpäin. Tiian bannerivideota katselessa iski päähän: pitäiskö munkin aloittaa? Mä päätin. Oon aina rakastanut kirjoittamista ja kuvaamista. Ehkä tää sopisi mulle, ehkei?
Aina voi yrittää ja pitääkin. :)

syksyllä otettu kuva  (c) tuuli

           Mutta, jottei tää teksti tulisi niin syvälliseksi, ajattelin aalkuun kertoa hieman itsestäni. Olen 12-vuotias tyttö Espoosta. Minulla on koira, joka on rodultaan novascotian noutaja. Wallu täyttää helmikuussa kaksi :).Harrastan ratsastusta Leppävaaran ratsatuskoululla, joka toinen viikko ratsastan kerran ja joka toinen kahdesti. Hoidan kyseiseltä tallilta suurta (myös leveyssuunnassa :p) poniruunaa nimeltä Hugo. Tästä pullasta saatte varmasti kuulla paljon, mutta kerronpa vielä pari ihan perustietoa. Hugo on 8-vuotias ruunikko ja saapui tallillemme 9.8.12. Se oli saapuessaan aika kröhöm... pulskassa kunnossa. No mutta, hugo on aivan varmasti jokaisen pikkulapsen unelma hoidokki. Vai olikohan se sittenkään niin? Nuorempana tämä poni pelkäsi autoja. Kyllä, autoja. Eikä se siihen jäänyt. Hugo arasti kaikkea uutta ( kuten hiekan rapinaa, traktoreita ja lasten vaunuja)ja tarvitsi kokeneen ratsastajan selkäänsä. Se ei osannut nostaa suuria kavioitaan ( jotka muuten taisivat olla tallin suurimmat!) ja ryntäili karsinastaan. Nythän tilanne on jo aivan toisenlainen ja kaikki rakastavat hugoa, sillä se on kuin enkeli karsinassa. Myös maastossa poni voi käydä hieman aremmankin ratsastajan kanssa. Jätetään tämä nyt tähän, voisin nimittäin jossain vaiheessa tehdä kunnon postauksen hugosta ;) Jos jotain jäi epäselväksi, niin eikun kysymään!

Wallu kesällä Tanskan reissulta :)

Wallu marraskuussa

aika alkuajoilta, jossen väärin muista nii (c) Lotte

kesällä otettu kuva (c) Roosa