kuvia, kuvia ja vielä lisää kuvia ...

Eilen oli estevalkka ja kukas muukaan mulla olisi ollut ratsuna kuin Pinokkio. Tällä kertaa meitä oli vain neljä, neljä ! Näin ratsastuskoululaisena se tuntuu todella pieneltä määrältä, kun on totuttu paljon suurempaan. Tästähän vois kirjottaa kokonaisen postauksen ! Mutta niin, sai paljon neuvoja ja tilaa oli toodella paljon, kerrankin.

Kaikki kuvat (c) Hanna

Käynnit ja ravit verkkailtiin itsekseen, mutta laukat työstettiin samaan aikaan porukassa. Ympyröitä, voltteja, suunnanmuutoksia, temmonvaihteluita, väistöjä, niistä oli verkka tehty ;) Kevyttä istuntaa käytettiin aika paljon laukassa sekä ravissa.

Tultiin piirroksessa näkyvää "nelos" kavalettia vasemmassa kierroksessa maapuomin kera pariin kertaan ja vesimattokavaletti oikeassa kierroksessa ilman maapuomia. Näillä piti muistaa, että irtoaa seinältä riittävän ajoissa ja pitää ulkoavut hyvin mukana. Käden piti pysyä matalana ja temmon tasaisena, niinkuin aina. 

Seuraavaksi tultiin radasta 1- 3. Kavaletilla ei mitään ihmeitä, sarjalle(joka oli muuten innariväleillä) en saanut kunnolla suoristettua, mutta hienosti selvittiin siitä ja laineella tultiin vähän pohjaan.

Rataa mentiin aika monta kertaa lisäisellen esteitä ja nostaen niitä. Tultiin rataa myös toisesta suunnasta, hieman muuttaen.

Täsät kerrasta jäi paljon käteen, joita voi alkaa korjailemaan pikkuhiljaa. Pitää muistaa pitää käsi matalana, odottaa rauhassa eikä mennä edelle, polvi rennoksi ja irti, alapohje paikoilleen eikä heiluen joka ilman suuntaan. 

Tiistaina ratsuna oli Montana, jess ! Niillä fiiliksillä lähdettiin tunnille. Tunti koostui pääosin väistöistä, ympyröistä ja volteista. Alkutunnista oltiin myös hetki uran sisäpuolella pitkätsivut, jotta saatiin ulkoavut läpi, kulmat kuntoon sekä ponit suoraksi. Tämä oli mun mielestä todella hyödyllinen tehtävä !

Kuvat © Siiri 

Ahh, ihanaa kesä tulee !! Käytiin ulkona kuvailemassa, tässä vähän kuvasaldoa ;)

Kuvat © Tuuli

ikuinen haaste

Hyllykköön on astellut nyt vähän erilainen kapistus, nimittäin kamera.
Mä toivon, että se tulee vaikuttamaan blogiin positiivisesti, en malta oottaa !

Mulle kuuluu tällä hetkellä oikeestaan tosi hyvää, ei mitään erikoista :) Toissa tiistaina oli taas listassa Monttu, voi sitä ilon määrää ! Olin ihan innoissani, viime tunti meni niin hyvin ! Ympyirältä toiselle oli tunnin aiheena, kaikissa askellajeissa. Väistöjä oli myös tunnin loppupuolella. En nyt ala pitempää jaarittelemaan, kuvat saa luvan puhua ! ;)

järkyttävä könö :oo

Viime tunnin listassa luki yhtäkkiä Bruno. Yllättynyt taas olin, oisin halunnu Montun, mutta ei Brunskeli ole yhtään huono, ei todellakaan. Päinvastoin, ihanaa päästä papan selkään ! Mentiin samaa mitä viimeksi, mutta kaikki tuntu ihan erilaiselta, kun olin eri ponin selässä. 

Muista nauttia menosta, pyöräytä vähän hartiota ja rentoudu, oli tunnin "pääneuvoja". Säädöt on kohillaan, pikkuhiljaa pitäisi pyrkiä pienempiin apuihin, tämäkin tuli opettajalta ja mun suusta pääsi ikuinen haaste. Hups... Kuitenkin palasin tähän asiaan tunnin jälkeen, onko se sittenkään niin ? Mä en vieläkään oikein tiedä. 

Ajoittain Bruno painoi kädelle, ajoittain. Väistöt sujuivat hyvin, kun mä olin riittävän nopea pohkeen kanssa. Tunnin aikana oikeesti oli ihan mahtavaa vain matkustaa, kunhan opettaja muisti muistuttaa mua siitä, heh.. 

ilmellä mennään ;)

Mitä tykkäsitte, oliko liikaa kuvia ?

Rakkautta ensi silmäyksellä

Eka erikoispostaus, hui! Tuli tälläinen mieleen, kun satun tällä hetkellä menemään omalla tunnilla eräällä tärkeällä poniinilla, Montanalla. Joillekkin ehkä yllätyksenä, mutta tämä kuvan kaunis tamma on opettanut mulle alkuvaiheissa ainakin tosi paljon ja tulee opettamaan vielä lisääkin, aivan varmasti. Kun tarkemmin ajattelee, missäköhän mä voisin ollakkin jos... Tarinahan menee näin...

<3 (c) Roosa

Olin ollut kaverini kanssa kilon tallilla alkeisleirillä. Olisin ehdottomasti halunnut alkaa harrastamaan ratsastusta kilossa, tuttu paikka, kivat hevoset ja mukava ope. Silloin en siis ollut käynyt missään muualla edes tutustumassa,  jos tuomarilankylän talutusratsastuksia ei lasketa. Kuitenkaan onneksi aikataulut eivät sopineet, sillä vain parilla tunnilla oli tilaa. Mua harmitti ihan älyttömästi ja olin jo sitä mieltä, että en mä ehkä sittenkään aloita ratsastusta. Äiti selvitteli talleja ja löysi läheltä Leppävaaran ratsastuskoulun ja sai kun saikin suostuteltua mut edes testaamaan tallia. Kun sitten suostuin, aloin selailemaan tallin poneja läpi, hitsi niitä oli paljon ainakin enemmän kuin kilossa!  Tykkäsin rautiasta hevosista, sillä kilossa mun hoitsu oli rautias. Silmiin pisti erityisesti tämä kaunis rautias tamma Montana. " Äiti kato tää on tosi nätti, mä haluun mennä tällä!"  "Muista, että se ope jakaa sellasen ponin sulle, jolla sun on hyvä mennä ekaa kertaa" Mua harmitti, koska montun esittelyssä luki, että Monttu ei ole tallin helpoimmasta päästä. Taisi sitten tulla syyskuu ja oli mun eka tunti. Etsin pitkään listasta omaa nimeäni ja kävinkin toimistossa kysymässä missä listat on, ja kun vihdoin löysin ne, mun kohdalla luki CAMILLA-MONTANA. Olin into pinkeenä ennen tuntia, mutta ekaa kertaa mun piti itse huolehtia, että poni tulee kuntoon. Onnekseni sain kuitenkin apua ja mars tunnille. Ratsastustunnin opettajana toimi Marttiina. Voltteja ,siirtymisiä, ja laukkaa. Ai mitä sä sanoit? Aaa... laukkaa okei... Ootko koskaan laukannu, pyöritin päätä. Okei, sisäjalka eteen ja toinen taakse. Ja poni laukkasi. Hymyilin siellä selässä varmaan hymy korvissa asti. Illalla ylpeenä kysyin äidiltä: Arvaa äiti kellä mä menin?! Montulla!

Montulla kesällä ilman satulaa esteitä 

Montun selkään kiipesin aika useinkin pienempänä ja muistan, että harjoitusravissa oli aivan ihanaa istua tämän ponin kyydissä, se oli niin tasaista. Ylitin ekat esteeni Montulla ja edelleen toinen peukalo suurempana, heh... Kävin ekaa kertaa maastossa montulla, jolloin se söi koko ajan puskista. Menin montulla myös ekaa kertaa ilman satulaa. Parit estekisat ollaan myös käyty, ei hyvällä menestyksellä kuitenkaan. Nyt kuitenkin mulla on sellainen pieni haave, jos saan jatkaa Montulla menemista. Okei, ei siitä sen enempää, koska mikään ei ole varmaa ;)

Mitäs piditte ekasta erikoispostauksesta? 
Olisitteko jaksaneet lukea pidempääkin?

Ensimakua viime  tunnista ;)

Hevosliikkeinen poni

Ei, siellä listassa ei lukenut mun kohdalla Denver niinkuin olin kuvitellut vaan Montana. Yllättynyt olin ainakin, mutta odotin tuntia innolla, pitkästä aikaa Montun selkään ! Mutta mitäs muuta siinä listassa luki ? Gramaanit, aivan. Näillä apuohjilla en ole aikaisemmin mennyt, kerta se on ensimmäinenkin !

Monttu kesällä, tällä tunnilla mikään ei toiminut !

Satulaan päästyäni tajusin, että ihanaa olla taas ison ponin kyydissä ! Alku tunti aika fiilistellen, mites tämä poni toimikaan? Pientä sähellystä oli havaittavissa, varsinkin kaksien ohjien kanssa, mutta eihän aluksi voikkaan mennä aina täydellisesti ;) Monttu tuntui ihan eriponilta, mitä olin muistellut, mutta onneksi hyvässä mielessä.

Aloiteltiin pysähdyksillä, niin kuin yleensä. Monttu oli kävellessä aika kiireisen oloinen ja energiaa piisasi, näin saikun jälkeen. (ponski oli ontunut ihan jonkun aikaa ):) Muuten poni oli herkkänä niin kädelle kuin jalallekkin ja istuntaakin kuunteli ajoittain ihan hyvin, silloin kun keskityttiin kunnolla töihin. Apujen kanssa mun piti muistaa "iso hevonen", jottei tämä hevosliikkeinen poni tulisi liian lyhyeksi. Ja taas nämä open taikasanat toimi aina, kun vähänkään ajattelin. 

Käynnissä tultiin pari kertaa korotetut puomit pitkällä sivulla, jossa poni sai nostella jalkoja. Ei liian kovaa, ei liian hitaasti vaan niiden kultaisella keskitiellä. Se, jos joku on vaikea löytää. 

Ravia mukaan, hui hitsi miten iso askel ! Niin, hevosliikkeinen poni. Ravissa tuntui, että ison hevosen ajattelu tuntui mahdottomalta, aluksi. Kunnes sitten sisäistin kunnolla mitä tämä tarkoittaa ravissa. Puomit hyvin, mitä nyt pari kertaa mä olin jäljessä. 

Laukat otettiin isolla keskiympyrällä. Laukannosto - heh, pari pukkia mukaan ;) Monttu painoi tosi paljon sisälle aluksi, tähän asti muutenkin mun jalat oli aika kuolleita, mutta laukan jälkeen nekin elpyivät. Toiseen suuntaan poni oli aivan super, paljon parempi kuin toiseen ! 

Väistöjä otettiin jossakin välissä, en nyt muista missä :D Ne meni kun vettä vaan, odotin jotain ihan muuta .. Itse keskityin aika paljon istuntaani väistöissä, satun olemaan yleensä ihan vänkyrällä. 

Monttu oli tällä tunnilla paras koskaan, vitsi mä haluun jatkaa sen kanssa ! Fiilis oli ihan mahtava ja olin tunnin jälkeen yhtä hymyä ;) Katsotaan miten tänään menee !

Taas melkein kuvatonta postausta, ensi postaukseen lupaan kuitenkin ! Ehkä myös jotain muutankin erilaista, ken tietää ;)

Sekavia ajatuksia...

...mutta onnistuneita tunteja sekä uusia nappuloita

Mun päässä pyörii niin paljon ajatuksia, etten ole saanut yhtään julkaisu kelpoista postausta aikaiseksi. En vaan ole osannut koota kaikkea, varsinkin kun eivät ole helppoja asioita käsittää näin omassa päässäkään... Sen mukaan nyt näin kuulumispostausta, että pysytte jotenkuten mukana menossa.

Denverin kanssa on sujunut nokka kohti taivaita, kyllä me vielä täältä pohjalta noustaan ! Viime tunnilla löysin uusia nappuloita ponista ja tunti meni paljon paremmin kuin edellinen. Tunnin lopussa totesinkin, että ei, se ei ole helppo tai tule olemaankaan, mutta mutta... Opettajaltakaan ei aluksi päässyt mitään. Poni näyttää kuulemma aluksi vaikealta ja loppu tunnista muuttuu ratsastaja sekä poni ihan erilaisiksi hyvässä mielessä. Ei siitä sen enempää, katsotaan miten menee tänään!

Eilen olikin taas pitkästä aikaa estevalkka ja ponina Pinokkio. Tämäkin poni alkaa tuntua tutummalta ja tietää mikä tepsii, mikä ei. Tunti sujui aika tasapainoisesti, mutta mun pitää opetella istumaan hypyissä, oikeasti. Jos se ei suju pienillä, miten mä voisin olettaakaan että voisin koskaan ylittää isompia. Vaikken ole kovin tavoitteellinen ratsastaja, tämä vois olla yksi tavoite tälle vuodelle.

Perusverkka, ei mitään ihmeitä, jonka jälkeen tultiin radan pätkiä. Voltilla kavaletti, okseri, jonka päällä vaihdettiin laukka ja tiukka kaarre ja lopuksi toisin päin voltti ja kavaletti. Muuten tosi hyvin koko homma, mutta ulkoapujen kanssa oli aluksi vaikeuksia voltilla. Tämä kun oltiin tultu pari kertaa tuli radan vuoro. Rata meni näin: voltilla kavaletti, okseri, jonka jälkeen käännyttiin oikealle, kavaletti, jonka jälkeen käännyttiin vasemmalle ja lopuksi yhden laukan sarja. Kaikki hyvin, voltti ei ollut täysin pyöreä, sarjalle vähän kiemurrellen, mutta askeleet sujuivat, hyvä tempo ja laukanvaihdot tuli mukaan mainiosti. Ei voi kun olla ylpeä.

Lopuksi tultiin sarjaa pari kertaa ryhmissä, jolloin itse keskityin istuntaan, sillä esteille tuomisella ei esiintynyt ongelmia. Vikalla kerralla sisäistin opettajan ohjeet ja istuin jo ehkä vähän järkevämmin siellä kyydissä.

Kuvaton, kuiva postaus, mutta näin tälläkertaa. Katsotaan, saataisiinko kuvia ensi tunnilta ja mun päässä vois järjestäytyä...!