Muutosta blogin ulkoasuun

Tosiaan, blogi kaipasi jotain uudistusta, tässä tulos! Jätti kiitokset Sofialle, joka vaivautui tekemään mulle bannerin ja toki myös avusta muidenkin blogiin liittyvien kysymyksien kanssa. Eikai mulla muuta, ois miljoona ja yks postausta kirjoitetusta/viimeistelyä vaille! Huomista tunnista kenties tulossa jotain postausta ;)

Mitä mieltä ootte? Parannusehdotuksia? 

Pesusieniä ja taikasanoja

Heh, kekseliäs otsikko ;)

Ennen tuntia mulla pyöri miljoona ja tuhat ajatusta päässä. Viime tunti ei mennyt kehuttavasti, jonka takia mulla oli paineita ja päällimmäisenä rakas hieno poni olisi pääsemässä taivaaseen </3. Tää viimenen järkytti mua aika pahasti, eikä mulla meinannut koko iltana päästä yhtään järkevää sanaa suusta, pelkkiä kyyneliä.

Sain onneksi tsempattua itseni tunnille, sitä ennen myös taluttamaan. Hyppäsin taas selkään pikkuponi Denverin. Jalustimia sai pidentää ihan rutkasti minitunnin jäljiltä, mutta toisaalta pitää aika lyhyinä, jotta jalat olivat riittävän lähellä ponia.

Aloitettiin käyntityöskentelyllä, jota tehtiinkin ihan pitkäänkin, jotta ponit oli heti alkutunnista läpi. Pysähdyksiä, voltteja, suunnan vaihtoja ja paljon temmon muutoksia. Kaikki sujui hyvin, jos mä olin rento. Tai silloin kun mä olin oma itseni, enkä yrittänyt liikaa. Viime tunnilla olin ollut "hätäinen", kun poni ei toiminut, jolloin musta tuli jännittynyt. Onneksi tajusin tämän tunnin alussa, ettei tarvinnut kärsiä koko tuntia. Mietittiin muutenkin paljon istuntaa, joka olikin hyvästä estekauden jälkeen.

Koko tunnin sain miettiä istuntaa ja rentoutta sekä käsiä. Kun otettiin ravia mukaan, palasia alkoi loksahdella paikoilleen, pikkuhiljaa. "Mieti Camilla ne pesusienet käteen ja puristelet niitä, nooin, hyvä!" Heh, tämä pääsi opettajan suusta ja aina kun mä ajattelin tätä, poni toimi. Taikaesineitä ja -sanoja.

Kun nostettiin laukka, WOW!! pääsi päähän, melkeen suustakin, ehkä ihan syystäkin ;) Mieleen palasi myös viime kevät, jolloin menin Denverillä ja kaikki sujui, oihh <3 Okei aiheeseen...

Viime keväältä ;)

Jo laukan nostosta asti poni pisti hienoksi, ehkä ratsastajakin ;) Takajalat alla, selkä mukana ja kuskilla leveä hymy kasvoilla. Tarvitaanko muuta? Oisin voinut jatkaa laukkaa niin pitkään... Kuitenkin sitten piti palata maan päälle.

Laukan jälkeen poni liikkui tosi kivasti eteen ja tultiin volteille. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Pesusienet käsissä tietenkin ;) En mä vaan osaa selittää sitä tunnetta! Sanaton, eikä pelkästään sillä hetkellä vaan edelleen, pelkästä ajatuksesta!

Vikoilta volteilta ei ole muita kuvia, tän rajasin yhdestä kuvasta, mut super poniini! <3

Heh, ei voi vaan kun olla tosi ylpeä tunnista, ponista ja itsestä. Harmi, etten pääse ensi tunnille, siilä Vuokatti kutsuu, mutta ensi kertaa odotellessa! ;)

Pikkuponi ja kriittinen ratsastaja

Ei se ehkä ihan niin huonosti mennytkään

Tunnille lähdin hyvin mielin innoissaan, en ollut pitkään aikaan mennyt Denverillä.

Mut puntattiin selkään, sillä mentiin ilman satulaa. Pikkuponi... oli ensimmäinen ajatus. Otetiin ohjat käteen ja alettiin heti aluksi tulla pientä pujottelua noin 1m välein olevia tötteröitä, jotta saataisiin ponit pehmeiksi kyljiksi. Mutta meillä ei oikein toiminut tuo, poni meni hirveetä vauhtia kuuntelematta ja sitten kun otin ponin tosissaan, mä en osannut. Se tais olla koko tunnin näin. Denverhän on helppo, sillä menee pienetkin ensimmäiset kouluradat... Mulle tämä poni oli kuitenkin just se vaikeampi pää siis mulle. Olen ratsastajana tomera ja rohkea, eikä mun bruno-otteet toimi herkkien ponien kanssa. Hups... takaisin tuntiin!

    
     Jatkettiin volteilla, jossa ei sitten sujunut mikään, okei kyllä se välillä rentoutui. Otetiin ravia mukaan, pikkuhiljaa ja silloin vielä annoin itselleni anteeksi etten osannut. Voltit tuli mukaan, onneksi! Eihän se täydellisesti kulkenut missään vaiheessa, eikä tervinnutkaan. Nissä vain pystyin olla itse rennonpana ja "luottavaisempana"; tän mä osaan. Mulle voltti ja ympyrätyöskentely on paljon helpompaa, kuin esimerkiksi suoristukset ja lisäykset. 

Tältä meno suurimmaksi osaksi ajasta näytti

    
     Tässä tunnin puolivälissä kaikkialkoi menemään päin mäntyjä, omassa päässä. Meno oli saman näköistä kuin alussakin, mutta kun poni parantunut avuille, tavallaan ratsastus meni yli yrittämiseksi ja siitä seurasi alamäki kohti alkeiskurssi menoa.

   
      Paljoa en tästä tunnista muista, mutta loppuvaiheilla otettiin kahdessa ryhmässä laukkaa, jotta opettaja pystyi neuvomaan paremmin ja antamaan jokaiselle ohjeita. Laukat sujuivat oikeastaan ihan hyväksyttävästi, mutta itse olin aika kriittinen, näin jälkeen päin ajatellen ei se niin kamalaa ollut ;)

     Opettajakin loppu tunnista totesi, että Denver on ehkä se mun mukavuusalueean ulkopuolella oleva poni, sillä niinkuin ylemmäs kirjoitinkin, opettajan sanoja lainaten. Onneksi mulla on mahtava opettaja, se ja kaverit sai piristettyä mua tunnin jälkeen.

Olihan se poni ajoittain aika kiva ;)

Mä tajusin tällä tunnilla, mitä on olla mukavuusalueen ulkopuolella.

Kuulumisia

Tässä on nyt ollut jo aika montakin tuntia, joista en ole postausta aikaiseksi saanut, joten päätimpä yhdistää kaikki tähän yhteen tiivisti.

Toissa tiistaina oli viimeinen este tunti Balancella, hiema erilaisilla tehtävillä, mitä aikaisemmin. Kavaletit innari välillä ja yhden laukan sarja. Tunti meni kaiken kaikkiaan todella hyvin, parhaiten siihen mennessä, mitä oon mennyt Paavolla! Poni oli paremmin hallinnassa ja jopa tasapainoisempi. Tähän oli siis toisaalta oikein hyvä lopettaa estekausi.
      Kavaletit sujuivat hyvin ja aika lennokkaasti. Pientä kiihdytystä oli havaittavissa ;)) Sarjalla ei pariin kertaan osunut askel, kun itse jäin tuijottelemaan esteitä.. Poni oli kuitenkin todella kiva koko tunnin ja pelasti mut enemmän kun laki sallii :D Mutta pidemmittä puheitta, kuviin..(jotka on kuvannut suvi ja siiri!)

Maanantaina mulla oli estevalkka ja silloin listassa luki Pinokkio. Tätähän mä olin toivonutkin, mutta silti mua vähän jännitti ennen tuntia. Ja siksi se käsijarru taisikin jäädä päälle melkein koko tunniksi... Alussa poni tuntui kivalta käynnissä ja ravissa sama meininki jatkui. Pinokkio oli pinokkioksi tosi rauhallinen ja "kuuntelevainen", jos niin voi sanoa :D Tultiin selkeässä piiroksessa olevaa punaista estettä, joka oli kahtena puomina, kolmen ryhmissä. Ensin ravissa ja laukassa. Ja edelleen käsijarru päällä, siis mulla.

    Tultiin sitten pientä radan pätkää: oikeassa kierroksessa punainen ristikko, jatkettiin puomi-pysty-puomi sarjalle ja tultiin vielä toinen puomi-pysty-puomi sarja. Viimeisellä sarjalla este nousi jo ihan esteen kokoiseksikin.

     Tästä tunnista mulla on vaan yksi kuva, siitä saa kiittää lauraa!

Sen verran eilisestä tunnista voisin ehkä sen verran sanoa, että vajosin jonnekkin ihan pohjamutiin ja tuntui, että oisin oikeesti kuulunut alkeiskurssille. Tästä tunnista tulee ehkä postausta, kunhan kerkeän ja saan kuvia. 

Epäonnistumisista onnistumisiin (kisat)

Vaikkei kaikki aina menisikään suunnitelmien mukaan, voi silti olla tyytyväinen, kenties jopa ylpeä. Näin taisi mun kohdalla käydä viime kisoissa.

Saavuin tallille jo hyvissä ajoin ja harjasin ponin valmiiksi ettei myöhemmin tulisi kiire. Heti kumisualla ottaessani huomasin, että ponilla oli selkä ihan jumissa ja aristeli sitä. Komeat irvistykset sain takaisin kiitokseksi.

Noustiin selkään ja opettaja kertoi samalla radan, eli "radankävely" tehtiin hevosten selästä käsin. Verkassa poni tuntui energiseltä ja kireältä, mutta parani kokoajan ja vetristyi. Ja sitten laukka. Vähän sisäjalka eteen ja *pumps* yhtäkkiä olinkin maassa. Poni vaan hyppeli itsekseen esteitä. Noh... nousin selkään ja matka jatkukoon! Kovakäsi ilmestyi myös mukaan meininkiin jännityksen vallassa... Aina, jos mua alkaa jännittämään paljon, ratsastus kärsii.

poni hanskassa :p

Tultiin pari verkkaestettä, jotka sujuivat suhtkoht hyvin, käsikin parani pikkuhiljaa kun aloin taas luottamaan itteeni.

Olin ensimmäinen lähtijä ja alkoi hyvin, tai kaikki meni hyvin ennen esteitä. Ensimmäiselle esteelle ei osunnut askel, poni päätti lähteä kaukaa, en pysynyt mukana, joten tulin pää edellä alas. Arvatkaa harmittiko. Kyllä siinä pääsi itku, epätoivosta ja kivusta. Mutta enhän mä ole luovuttaja! Takaisin selkään ja menoks. Onneksi toisella kerralla opettaja neuvoi, mikä oli vaan hyväksi mulle. Olin ekalle estelle tullessa ihan kuset housussa, mutta kun siitä päästiin yli, alkoi ratakin näyttämään paaaaljon paremmalta. Kaikille esteille hyvin, yhdessä kohtaa oli väärä laukka, viis siitä.

Sen radan jälkeen pääsi onnen kyynel, kaikki meni niin hyvin toisella kerralla! Ei me taaskaan suoriettu sitä täydellisesti, mutta eiks ajatus oo tärkein?

Kirsikkana kakun päälle sain kannustuspalkinnon: Hienosti ratsastettu alun vaikeuksien jälkeen!
Heh, mulla onkin noita liiloja kannustuspalkinto- ruusukkeita kertynyt jo neljä... ja loput on sinivalkoisia ja yksi sininen ;)

Tehtiin Sofian kanssa videopostauskisoista, toivottavasti tykkäätte!