Heh, kekseliäs otsikko ;)
Ennen tuntia mulla pyöri miljoona ja tuhat ajatusta päässä. Viime tunti ei mennyt kehuttavasti, jonka takia mulla oli paineita ja päällimmäisenä rakas hieno poni olisi pääsemässä taivaaseen </3. Tää viimenen järkytti mua aika pahasti, eikä mulla meinannut koko iltana päästä yhtään järkevää sanaa suusta, pelkkiä kyyneliä.
Sain onneksi tsempattua itseni tunnille, sitä ennen myös taluttamaan. Hyppäsin taas selkään pikkuponi Denverin. Jalustimia sai pidentää ihan rutkasti minitunnin jäljiltä, mutta toisaalta pitää aika lyhyinä, jotta jalat olivat riittävän lähellä ponia.
Aloitettiin käyntityöskentelyllä, jota tehtiinkin ihan pitkäänkin, jotta ponit oli heti alkutunnista läpi. Pysähdyksiä, voltteja, suunnan vaihtoja ja paljon temmon muutoksia. Kaikki sujui hyvin, jos mä olin rento. Tai silloin kun mä olin oma itseni, enkä yrittänyt liikaa. Viime tunnilla olin ollut "hätäinen", kun poni ei toiminut, jolloin musta tuli jännittynyt. Onneksi tajusin tämän tunnin alussa, ettei tarvinnut kärsiä koko tuntia. Mietittiin muutenkin paljon istuntaa, joka olikin hyvästä estekauden jälkeen.
Koko tunnin sain miettiä istuntaa ja rentoutta sekä käsiä. Kun otettiin ravia mukaan, palasia alkoi loksahdella paikoilleen, pikkuhiljaa. "Mieti Camilla ne pesusienet käteen ja puristelet niitä, nooin, hyvä!" Heh, tämä pääsi opettajan suusta ja aina kun mä ajattelin tätä, poni toimi. Taikaesineitä ja -sanoja.
Kun nostettiin laukka, WOW!! pääsi päähän, melkeen suustakin, ehkä ihan syystäkin ;) Mieleen palasi myös viime kevät, jolloin menin Denverillä ja kaikki sujui, oihh <3 Okei aiheeseen...
Jo laukan nostosta asti poni pisti hienoksi, ehkä ratsastajakin ;) Takajalat alla, selkä mukana ja kuskilla leveä hymy kasvoilla. Tarvitaanko muuta? Oisin voinut jatkaa laukkaa niin pitkään... Kuitenkin sitten piti palata maan päälle.
Laukan jälkeen poni liikkui tosi kivasti eteen ja tultiin volteille. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Pesusienet käsissä tietenkin ;) En mä vaan osaa selittää sitä tunnetta! Sanaton, eikä pelkästään sillä hetkellä vaan edelleen, pelkästä ajatuksesta!
Heh, ei voi vaan kun olla tosi ylpeä tunnista, ponista ja itsestä. Harmi, etten pääse ensi tunnille, siilä Vuokatti kutsuu, mutta ensi kertaa odotellessa! ;)
Sain onneksi tsempattua itseni tunnille, sitä ennen myös taluttamaan. Hyppäsin taas selkään pikkuponi Denverin. Jalustimia sai pidentää ihan rutkasti minitunnin jäljiltä, mutta toisaalta pitää aika lyhyinä, jotta jalat olivat riittävän lähellä ponia.
Koko tunnin sain miettiä istuntaa ja rentoutta sekä käsiä. Kun otettiin ravia mukaan, palasia alkoi loksahdella paikoilleen, pikkuhiljaa. "Mieti Camilla ne pesusienet käteen ja puristelet niitä, nooin, hyvä!" Heh, tämä pääsi opettajan suusta ja aina kun mä ajattelin tätä, poni toimi. Taikaesineitä ja -sanoja.
Kun nostettiin laukka, WOW!! pääsi päähän, melkeen suustakin, ehkä ihan syystäkin ;) Mieleen palasi myös viime kevät, jolloin menin Denverillä ja kaikki sujui, oihh <3 Okei aiheeseen...
 |
| Viime keväältä ;) |
Jo laukan nostosta asti poni pisti hienoksi, ehkä ratsastajakin ;) Takajalat alla, selkä mukana ja kuskilla leveä hymy kasvoilla. Tarvitaanko muuta? Oisin voinut jatkaa laukkaa niin pitkään... Kuitenkin sitten piti palata maan päälle.
Laukan jälkeen poni liikkui tosi kivasti eteen ja tultiin volteille. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Pesusienet käsissä tietenkin ;) En mä vaan osaa selittää sitä tunnetta! Sanaton, eikä pelkästään sillä hetkellä vaan edelleen, pelkästä ajatuksesta!
 |
| Vikoilta volteilta ei ole muita kuvia, tän rajasin yhdestä kuvasta, mut super poniini! <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti