niin päättyi meidän tarina

Vuonna 2012 elokuussa meijän tallille saapui uusi poni. Ja mä sain alkaa hoitamaan sitä. Kun se saapui meijän tallille, se pelkäsi kaikkea, oikeasti kaikkea. Autot, pyörät, liikkumaton traktori, lentävät lehdet, tuuli, sade, lastenkärryt, vesi ja hiekan rapina oli kamalaa ja tää poni pomppi kaikkialle niitä pakoon. Mä muistan tosi hyvin, kuinka tämän ponin kanssa jännitti mennä ulos tallista, ei siitä koskaan tiennyt millon se taas pomppaisi päälle tai karkaisi.

Poni opetti tälle pienelle tytölle paljon sisukkuuta ja ymmärrystä hevosia kohtaan. Se ei erityisemmin näyttänyt mitään luottamuksen merkkejä, seisoi vain korvat lörpöttäen hieman epäluuloisena karsinassaan. Se ei välittänyt rapsutuksista niinkuin muut ponit. Pieni tyttö ei kuitenkaan luovuttanut, satoi tai paistoi, tallille tultiin aina. 

Harjoittelu jatkui ja jossain vaiheessa tämä poni oli melkein kuin kaikki muutkin ponit. Vain pelottavimpia juttuja pelättiin ja syötelläkkin pystyi ilman toista käsiparia. 

Ja kuinkas nyt on. Hyvä kun korvaansa letkauttaa millekkään aikaisemmalle pelottavalle. Siitä kovasydämmisestä ponista kuoriutui sympaattinen iloinen poni, joka on innokas oppimaan uutta ja opettamaan pieniä ratsastajia. 

Eise poni vieläkään mulle hörise, niinkuin joskus unelmoin, mutta se on muuten parasta mitä mulle on käynyt. Meijän yhteinen aika  ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta oisko pitänyt ? Kaikki työ, mitä mä tein, oli kaiken tän arvosta. Mä opin niin paljon. Nyt on meijän molempien kumminkin aika jatkaa kohti uusia seikkailuita ja haasteita. Kiitos kaikesta. Onneks me nähään vielä.

Camilla & Hugo 11.8.2012 - 25.10.2014 <3

© lotte, tuuli, sofia, anne, sara, roosa

Herranjestas, kun aika vierii kovaa kyytiä. Just vastahan mä alotin Hugon hoitamisen. Mä muistan kaiken hugon alku ajoista kuin eilisen.

Kun eilen kävelin tallin läpi, en mä voinut olla käymättä sen karsinassa, mahdottomuus. Siellä se oli iloisena vastassa. Rapsutin sitä otsasta niinkuin aina teen ja halasin ponia. Siinä mä rutistaessa mietin miten joskus asiat oli, miten ne meni ja miten nyt on. Ja hyvä kun en purskahtanut itkuun kunnolla, vain yksi kyynel vierähti. Ne muistot joissa koettiin epännistumisia, iloa, pettymystä, vaikeuksia, onnistumisia, pelkoa ja saavutuksia. Kaikki opettaisia ja kaikki niitä, jotka toi meidät tähän pisteeseen. 

Mutta onneksi toi poni on vielä täällä, eise minnekkään ole kadonnut.

Nyt tosiaan loppui meidän yhteinen taival, molemmat lähtee kohti uusia tuulia. Hugo saa uuden pienen hoitajan, jota se pääsee opettamaan niinkuin muakin ja musta tulee hevosen hoitaja. Uusi heppa Felix on nyt hun hoidokki. Ihan outoa.

Palaillaan, kenties pääsette kuulemaan enemmän tästä Felixistä !

It isn't how many ribbons you win or how much money you make, 

it is doing something you love and never giving up <3

pieni hupsu meeri poni

Mä kirjotan nytten myöhemmästä estekerrasta, niitä on ollut ainakin kaksi, muttakun eivaan tää pääkoppa tahdo muistaa kaikkea ... 

Astelin talliin innokkaana. Odotin tosi paljon tätä tuntia, tiedä sitten miksi. Poniksi mulle oli jaettu Meeri. Sellainen siro, pieni rautias ponitamma, hieman arka hyppääjä. Tätä ponia olinkin toivonut, olin raapustanut sen nimen toivelistaan, miksi sitten ? Aiemmin olin voivotellut, että miksi mun pitää mennä meerillä. Ehkä mä oonkin oppinut tykkäämään siitä ? (peeäs. kuvia on sitte kahelta kerralta ja ne on kuvannu Lotte !)

Jokatapauksessa, kyseessähän oli estevalmennus ja piirros näytti suunnilleen tältä :

Meillä on nytten ollut valmennuksissa "erikois" este teemaa, meinaten sillä sitten lankkuja, kukkia, tötteröitä, vesimattoja sekä muuta mukavaa. Tää on tehny mullle ja mertsille hyvää, kun on ollut tosiaan kyseessä arempi kaveri.

lähdemme avaruuteen, mutta kuski vois tiukentää turvavyötä eikä kiskoa suusta ....

Muuten selvittiin aivan mainiosti kaikista yli, mutta se kaamea aurinkoportti velmu oli aluksi pikkasen jänskä. Huippu pouni ja tyytyväinen ratsastaja kumminkin tunnilta palasi. Tän ponin kanssa vaan oikeesti osaan iloita pienimmistäkin asioista, vaikka mitä menis pieleen, aina on jotain hyvääkin :) En ala jaarittelemaan, kuvat saa tällä kertaa riittää.

Yks juttu piti viel mainita, nimittäin vissiinkin Meerin kanssa kisat, joissa luokkana mentäisiin 50cm ! Eipä mulla mitää muuta erityistä :)

uutisia

Eilen mä tuli ajatelleeksi, kuinka onnekas mä oon. Mulla on maailman parhaat ystävät joihin voi luottaa ja jotka auttavat tilanteessa kuin tilanteessa. Mulla on koira, joka saa mut aina hymyilemään, vaikka mua kiukuttais tai harmittais kuinka paljon. Mulla on paljon asioita, joidenka takia mä oon onnellinen ja mä oon kiitollinen siitä. Mun ei tarvitse omistaa tallia tai asua ulkomailla hienossa talossa, koska tää riittää mulle, ihan hyvin.

Kelataas pikkasen taaksepäin, nimittäin hubbeen. Mun osalta hubertus ratsastus meni hyvin. Hubbe päivä oli huipu hauska ja oli hyvää ruokaa. Teemana oli prinsessat ja ritarit. Mun ratsuna oli maailman ihanin Sipe, Silver. Pidemmittä puheitta, alempana kuvia hubbesta ja vähän muusta, joista saa kiittää pinsua ja hannaa sekä itselaukaisinta (jonka kanssa ei sitten muuten ollut onkelmia ...) !

tää on maailman paras kuva, kakki parhaat <3

papukaija :D

Ainiin, yks juttu vielä. Mä olen lädössä Englantiin, kielimatkalle, Sofian kanssa, ENSI KESÄNÄ !! Musta on tullu kai hullu. Vissiin kirjaimellisesti.

Tosiaan tää matka on nytte buukattu ensi kesälle. Kolme viikkoa Englannissa huippu kaverin kanssa, eikä sitten tietenkään unohdeta heppoja. Kaksi viikkoa teho kielen opiskelua ja viikko ponskien kanssa. Täydellistä. En millää malttas oottaa, mut kai seon pakko.

Tässä ajatukset tälläkertaa, katotaan millon ajaudun taas tänne koneelle postailemaan.

terkuin yks karvaturpa

Jaa vai, että joku astelee mun karsinaan MUN vapaapäivänä. Tän on pakko olla jotain speciaalia. Ei vitsi voikohan olla kisapäivä !? Hei katos sehän on se hauka tyyppi, jolta on joskus saanut jotain syötävää ! Nyt kaikki peliin ja varsailme naamalle. No jaa, ei sitte mut tolle ihmiselle kantsii vissiin näyttää ilosta naamaa, eise varmaan ainakaan pahasta ole :)

Nyt se tohelo yrittää väkertää jotain mun harjaan, vissiin kutsutaan sykeröiksi ? Noh mä seisoskelen tässä nätisti, ettei oo sitten ainakaan musta kiinni, pitäähän radalla näyttää parhaat puolensa. Sitä en kyllä voi kieltää, ettei toi mun harja ole helppo kaveri, villi sielu niiku mäki !

Vihdoinkin se on saanu ton mun harjan kuriin, mut nyt sillä on jotain uutta vielä mielessä. Kuules nyt, mun otsikseen et kyllä enää koske ! Se on varmasti ihan hyvä näin (okei nyt ehkä hieman liioittelin).

Jes, se otti kumisuan ! Paras harja varmaa ikin. Joo just siitä sään kohalta, siitä on hyvä. (toi sano et näytin muka jotenkin laamalle, mut en kyl usko vaik se ylähuuli venyki semi pitkäks) Selän kohalta vähän kirpasee ku se on kipee, ei siitä nyt tarttis ottaa.

Satula ja toi lipuu tänne päin. Mut en mä sille kumminkaan rumaa naama näytä, miksi sitä turhia ! Pian päällä komisteleekin jo kaikki varusteet ja lähdemme tsippailemaan kohti maneesia.

Maneesissa toi hyppää mun selkään ja säädetän jalustimet sun muut. Kävellään hetki verkka-aluetta ympäri ja toi ottaan narut käteen, tai ainaki yrittää ... Parit pysähdykset ja peruutukset, jotka sujuu mun osalta ainakin hienosti. Kohta siirrytään raviin ja toi kääntelee ympyröille ja sen sellasille. Laukassa sitten kuski alkaa jo ratsastelemaan ja kaikki sujuu ihan hyvin. Toisessa suunnassa toi vaatii multa jo pikkasen liikaa, joten päätän testata näitä mun perus "waldoja". Harmillisesti se pysyy kyydissä, (oisittepa nähny sen ninjailut...) mutta kyllä mä sille annan anteeks. On se sentää joskus kiva :)

Astelaan valkoisten aitojen sisälle, ne on kyllä pikkasen jännät, joten parit pyrähdykset kuuluu juttuun. Kohta tuomari jo viheltää pilliin ja kiemurat alkakoon.

Radasta en ala selittelemään mitään suurempia, mutta kuski oli ainakin tosi tyytyväinen muhun ! Jouduin tekemään ihan kunnolla töitäkin ja pelastin sen pari kertaa, mutta munkin mielestä rata meni tosi hyvin :)
Yli päätänsä oli huippu hauska kisapäivä !

Terveisin tämä uljas ratsu
Waldo

Vielä pieni tiivistys näin ihmisen kielellä;
Waldo oli ihan huippu ilonen ja eloisa kisapäivänä, mikä oli tositosi kiva. Verkassa tosiaan melkein tipuin ... , heh ... Rataan olin super tyyytyväinen, 59,2 % ja 3/5. Eka bee nyt koettu ! Ei mulla mitään erityistä, ensi tunnilla mennään maastoon, katotaan saanko mitään matskua .. Aivan ja näistä kuvista kiitos Millalle ja Sofialle.

Nähdään !