Zack Sparrown epätasainen rahtilaiva palveluksessanne

Tervetuloa ! Astukaa laivaan ja asettautukaan omiin hytteihinne. Matkan alku näyttää sään puolesta lupaavalta, mutta loppua kohden yltyy myrsky. Varautukaa siis siihen. Toivotamme oikein hyvää matkaa Zack Sparrown laivan henkilökunnan puolesta.

Laivan ulkonäkö hämää hieman, tämä pieni, leveä, söötti ja hidas laiva vie teidät perille säässä kuin säässä. Laiva on rakennettu itsepäisestä materiaalista, joka ei anna periksi missään tilanteessa. Laiva kulkee rauhallista tahtia, jotta saamme matkustajat mahdollisimman mukavissa olosuhteissa päämäärään. Ei siis syytä huoleen !

 Laivan kapteeni yrittää parhaansa mukaan saada laivan reistailevan moottorin pysymään käynnissä, siitä siis johtuu tämä epätasainen meno. Laivan henkilökunta tiedottaa matkustajia mahdollisista epätoimivuuksista, jotta matkustajat pysyvät ajan tasalla.

Myrsky yltyy aivan piakkoin, jotan pyydämme ystävällisesti matkustajia siirtymään omiin hytteihinsä. Laiva saattaa hieman keikkua ja meno olla epätasaista, mutta laivamme kapteeni tekee kaiken, jotta olonne olisi mukava. 

Myrsky on nyt pahimmillaan ja aallot ovat huimia. Tuulilukema on yksi ennätyksellisistä, mitä tämä laiva on kokenut. Toisesta laivasta on tullut aaltoja ja on syntynyt maininkien ja laivan aaltojen sekasorto. Meno on erittäin keikkuvaa, eikä aalloille ole loppua. Laiva on jo kaksi kertaa ollut lähellä kaatumista. Zack Sparrown laivan kapteeni kuitenkin yrittää kaikkensa, jotta pääsemme kohteeseemme.

Olemme nyt saapuneet päämäärämme ja pyydämme matkustajia poistumaan laivasta rauhallisesti. Laivan henkilökunta on tyytyväinen matkaamme, toivottavasti tekin nautitte. Kiitämme kaikkia matkustajia !

terveisin, Zack Sparrown laiva

kiitos inspiraatiosta ponityttö ja kuvista Sofia, kuvissa tosiaan en esiinny itse enkä ole ottanut niitä. Oli pakko saada jotain kuvitusta, jotta näkisitte minkälainen poni on kyseessä, vaikkeivat nämä kuvaakkaan poinia siltä kantilta, millainen se oli tunnilla ...

pippurinen poni

Zack, Zack, Zack ... Hyvin vaihteleva ollut tämä minun nimeni perässä lukeva ponin nimi. Mutta ei en valita, ihan huippu kivaa päästä tuon ponin selkään. Helppoa ei ole ollut tuon ponin kanssa, ei ollenkaan, mutta mulla on sellanen pieni kipinä tuon ponin ratsastamiseen.

Maanantain estevalkassa poni vaikutti lupaavalta, todellakin. Pieni pulla poni kulki eteenpäin omalla moottorilla. Ei tosiaankaan normaalia, ehkä vapaapäivä oli tehnyt terää ? Alkuverkassa poni toimi melkein kuin unelma. Oli ihan huippu fiilis !

Siitä sitten alkoikin alamäki parin hypyn jälkeen. Nähtiin liian monta pukkia, liian monta läheltä piti tilannetta, liian monta esteen sekaan möyrimistä ... Liian pitkä lista. Yhtäkkiä kaikki levisi ihan kunnolla käsiin. Pari muuta ponia oli ottanut pulttia vihreistämiehistä ja pari tippumista nähtiin, joten pikku Zack päätti sitten ryhtyä mukaan juttuun. Meillä oli kaksi vaihdetta; kiitopukkilaukka ja pohkeen taakse jäänyt poni, joka ei liikkunut millään. Tällä pohkeen taakse jäämisellä en tarkoita ihan perus pikku juttua, hyvä kun poni laukkasi, ei sitäkään välillä. Ja niin siinä tilassa sitten meinatti kaatua kahdesti. Toisella kerralla neljän innari välillä olevan kavaletin sekaan ja toisella okserin sekaan.

Eipä paljoa naurattanut tunnin jälkeen, mutta ei mä en luovuta. Mä vielä saan joku päivä tuon ponin toimimaan, ihan varmasti.

Mulla on tästä maanantain estevalkasta vähän erilainen postaus kirjoitettuna, katsotaan jos saisin kuvia joku päivä (toisin kuin tähän postaukseen..), niin voisin liittää niitä kuvittamaan postausta !

Esittelyssä Felix

Multa oli toivottu postausta tästä mun uudesta hoitohepasta Felixistä, joten ajattelin toteuttaa tämän. Tämä idea on pyörinyt päässä jo vähän aikaa, mutten ole saanut aikaiseksi tehtyä, kun ei ole kuviakaan ollut .. Nyt kuitenkin onneksi on !

25.10 Tuli viesti tallilta, että vaihto Hugosta Felixiin onnistuu. Seuraavana maanantaina olinkin jo tallilla ensimmäistä kertaa hevosenhoitajana. Karsinassa vastassa odotti karvainen tumma iso ruuna, joka oli ihmeissään, kun karsinaan saavuin. Tutustumisen haluisena se hamusi taskuja ja hanskoja, josko sattuisi olemaan jotain syötävää. Siitä eteenpäin kaikki oli aika erilaista kuin mihin olin tottunut Hugoa hoitaessani. Riimu ei mennyt päähän ihan helposti, sillä olihan kyseessä iso hevonen, joka nostaessaan päätään sai sen oikeasti korkealle. Harjauksesta ei Felix ei pitänyt ja pyöri karsinassaan. Takajalkakin nousi välillä esimerkiksi mahanalta harjatessa. Käytiin silloin myös kerran ulkona pyörähtämässä ja tutustumassa. Traktori meinas syödä pikku Felix ponin ja kävelytyskoneen ohi mentiin kaukaa kiertäen ja ravaten. Mutta hengissä selvitiin ja into oppia tuntemaan ja toimimaan tämän hevosen kanssa oli suuri.

Felix on tosiaan n.170cm korkuinen puoliverinen (?) ruuna. Ikää löytyy 7 vuotta ja hevosesta kyllä huomaa nuoren iän. Käyttäytyy ihan siivosti ja järkevästi, mutta ratsastaessa ei ole helpoimmasta päästä. Hieman hidas kaveri, joka on herkkä istunnalle. Felixin ravia on tosi moni ratsastaja kehunut !

Luonteenpiirteitä on ainakin utelias, rohkea, pirteä ja avulias. Felixiä kiinnostaa aina kaikki mitä teen, vaikka pakin järjestely. Tämä heppa on aina mukana auttamassa ja maistelemassa harjoja. Felix testaa kaikki ihmiset, jotka tulevat tervehtimään häntä; löytyisikö herkkuja, saako töniä tai vaikka vetäistä hihasta. Ikinä ei irvistelyjä näy tämän hevosen naamalla, mutta tällekkin nalle karhulle pitää vetää rajat, jotta asiat sujuvat. Kuitenkaan ei saa liian kovasti sanoa, muuten menee pikku Felix poni ihan lukkoon ja menee sen mökötysnurkkaan. Tämä mökötysnurkka on myös käytössä esimerkiksi säikähtämisen jälkeen, kun heppa ei tiedä, mitä tehdä. Kerran Felix järjestelleessään pakkia kaatoi sen vahingossa ja säikähti tätä, joten mökötysnurkkaan piti paeta.

Kaikin puolin oikein mukava tapaus ja odotan innolla koitoksia, mihin tämän hepan kanssa päästään ! Jos jotain jäi mietityttämään, niin kysymään vain :)

Mitä on tapahtunut ?

Mä en oikeasti tiedä. En ollenkaan. Nyt on ollut kiireitä, kokeita, muita koulu juttuja, ekstra partio juttuja, kisoja, demo. Kauheasti on tapahtunut ja mäkin oon koneella nyt viimeiseen kuukauteen ensimmäistä kertaa. Mua on oikeesti hävettänyt ajatellakkin blogia, ei sillä taida olla mitään yhtä jaksoista taivalta. Joten antakaa anteeksi, nyt pitää alkaa vähän tsempata. Tämä homma on kuitenkin niin kivaa !

tallin pikkujoulut :)

Tiistaina mä oon ratsastellu Zackilla, Minniellä ja Silverillä. Maneesikausi on menossa, ei löydy juuri ollenkaan materiaalia tunneista. Estevalkassa on ratsuna toiminut Minnie ja Mary. On ollut estekautta ja koulu tunteja ja tippumisia ja opettajan vaihdosta, okei woou. Mulla ei ole mitään tietoa mitä kaikkea kertoisi.

Tiistain normi tunnilla on ollut kaiken moista; estekausi Minniellä, koulutunteja Silverillä ja Zackilla, leikkitunti Zackilta, yksi kaatuminen (josta löytyy video, laitan sen tod. näk. myöhemmin !) .. Mutta kaikki sujuu hyvin ! Niinkuin mä tuossa aikaisemmin mainitsinkin, multa ei löydy juuri mitään materiaalia mistään tunneista. Huoh ..

Mulla oli marraskuussa voi herranjestas kun siitäkin on kauan este demo. Valmentajana toimi Markus Backlund, eli Ossi. Ratsuna mulla oli Pinokkio, jolla en ollut mennyt piiitkään aikaan. Demo kumminkin sujui hyvin, osa tehtävistä oli hieman haastavia meidän tasolle, mutta paljon opittiin !

Yhdet kisatkin ehti olla tauon aikana. Este korkeutena oli 60cm ja Mary toimi ratsuna ja ihan huippu sellaisena ! Ei, ei meillä helppoa ollut ja poni pelasti kuskin radalla aika monta kertaa, mutta molemmat oli erittäin tyytyväisiä radan jälkeen. Saatiin molempien ensimmäinen puhdas kuuskymppi ja päivän ainoa puhdas esterata ! Siispä voitettiin luokka nollalla ja edelliseen ratsukkoon aikakin oli 20 sek. vähemmän. 

Estevalkassa opettaja vaihtui edellisen jäädessä äitiyslomalle ja sanotaanko, että minulle ainakin sopii tämä "uusi" (minua kumminkin aikaisemmin opettaja) opettaja hyvin. Vaikeusaste nousi tehtävissä ja estekorkeuksissa. Ratsuina on tosiaan ollut Mary ja Minnie. 

Felixin kanssa on sujunut hyvin. Hyvin utelias ja yritteliäs tapaus, aivan erilainen hoitaa kuin Hugo. Kuitenkin on kiva hoitaa tätä :)

Loppuun vielä pari kuvaa koiruudesta, jottei tämä postaus olisi aivan kuvaton.

se jouksi ihan sulluna ja peuhas lumessa, lumi on sen mielestä parasta :')

Aattelin vielä sellaista, että tekisin nyt pari erikoispostausta, jotta tää blogi heräisi kuolleista .. Olisiko teillä hyviä erikoispostaus ehdotuksia ?

niin päättyi meidän tarina

Vuonna 2012 elokuussa meijän tallille saapui uusi poni. Ja mä sain alkaa hoitamaan sitä. Kun se saapui meijän tallille, se pelkäsi kaikkea, oikeasti kaikkea. Autot, pyörät, liikkumaton traktori, lentävät lehdet, tuuli, sade, lastenkärryt, vesi ja hiekan rapina oli kamalaa ja tää poni pomppi kaikkialle niitä pakoon. Mä muistan tosi hyvin, kuinka tämän ponin kanssa jännitti mennä ulos tallista, ei siitä koskaan tiennyt millon se taas pomppaisi päälle tai karkaisi.

Poni opetti tälle pienelle tytölle paljon sisukkuuta ja ymmärrystä hevosia kohtaan. Se ei erityisemmin näyttänyt mitään luottamuksen merkkejä, seisoi vain korvat lörpöttäen hieman epäluuloisena karsinassaan. Se ei välittänyt rapsutuksista niinkuin muut ponit. Pieni tyttö ei kuitenkaan luovuttanut, satoi tai paistoi, tallille tultiin aina. 

Harjoittelu jatkui ja jossain vaiheessa tämä poni oli melkein kuin kaikki muutkin ponit. Vain pelottavimpia juttuja pelättiin ja syötelläkkin pystyi ilman toista käsiparia. 

Ja kuinkas nyt on. Hyvä kun korvaansa letkauttaa millekkään aikaisemmalle pelottavalle. Siitä kovasydämmisestä ponista kuoriutui sympaattinen iloinen poni, joka on innokas oppimaan uutta ja opettamaan pieniä ratsastajia. 

Eise poni vieläkään mulle hörise, niinkuin joskus unelmoin, mutta se on muuten parasta mitä mulle on käynyt. Meijän yhteinen aika  ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta oisko pitänyt ? Kaikki työ, mitä mä tein, oli kaiken tän arvosta. Mä opin niin paljon. Nyt on meijän molempien kumminkin aika jatkaa kohti uusia seikkailuita ja haasteita. Kiitos kaikesta. Onneks me nähään vielä.

Camilla & Hugo 11.8.2012 - 25.10.2014 <3

© lotte, tuuli, sofia, anne, sara, roosa

Herranjestas, kun aika vierii kovaa kyytiä. Just vastahan mä alotin Hugon hoitamisen. Mä muistan kaiken hugon alku ajoista kuin eilisen.

Kun eilen kävelin tallin läpi, en mä voinut olla käymättä sen karsinassa, mahdottomuus. Siellä se oli iloisena vastassa. Rapsutin sitä otsasta niinkuin aina teen ja halasin ponia. Siinä mä rutistaessa mietin miten joskus asiat oli, miten ne meni ja miten nyt on. Ja hyvä kun en purskahtanut itkuun kunnolla, vain yksi kyynel vierähti. Ne muistot joissa koettiin epännistumisia, iloa, pettymystä, vaikeuksia, onnistumisia, pelkoa ja saavutuksia. Kaikki opettaisia ja kaikki niitä, jotka toi meidät tähän pisteeseen. 

Mutta onneksi toi poni on vielä täällä, eise minnekkään ole kadonnut.

Nyt tosiaan loppui meidän yhteinen taival, molemmat lähtee kohti uusia tuulia. Hugo saa uuden pienen hoitajan, jota se pääsee opettamaan niinkuin muakin ja musta tulee hevosen hoitaja. Uusi heppa Felix on nyt hun hoidokki. Ihan outoa.

Palaillaan, kenties pääsette kuulemaan enemmän tästä Felixistä !

It isn't how many ribbons you win or how much money you make, 

it is doing something you love and never giving up <3