Vuosi lähenee loppuaan

Tän vuoden aikana on tullut koettua ihan hirveästi! Niin epäonnistumisia kun onnistumisia. Ollaan itku kurkussa yritetty täydellä teholla ja iloitu ensimmäisten koulukisojen jälkeen ruusuke mukana. Yleensä en itse huomaa tai tunnusta sitä, että oon oikeasti kehittyny. Nyt mä voin kuitenkin sanoa niin. Musta tuntuu siltä. Kerrataas vielä tätä vuotta:

Talvella vaihdoin tuntia kerran, kun rakas perjantain 18-19 ryhmä hajosi. Siirryin Heidin opetukseen ja keskiviikon tunneille. Kisasin esteitä huonolla menestyksellä, oppien kuitenkin paljonpaljon uutta. Keväällä sama meininkin jatkui, kai ilman mitään erityistä. 

    

       Kesä. Oi kaipaan sitä niin paljon! Ensinnäkin RIILAHDEN LEIRI. Mahtava opetus, ihanat ihmiset, hyvät ruuat, hienot hepat ja vaikka mitä! Opin paljon uutta, tehtiinkin ihan mulle tuntemattomia asioita, jotka leirin lopussa tuntuivatkin jo tutuilta. Sen yhden viikon aikana oppii niin paljon! Myöhemmin kesällä mulla oli oman tallin tehoestekurssi. Menin sen Brunolla, joka tämän kurssin jälkeen onkin tullut hyvin tutuksi. Mä muistan edelleen, kuinka mua hävetti olla siellä ekana päivänä. Ja kuinka kipeet mun lihakset oli joka päivän jälkeen. Ja kuinka ne rakot sormissa kirveli, kun mentiin kovaa treeniä. Kehityksn huomas viikossa niin selkeesti. Ekana päivänä poni ei kuunnellu mua, se veteli pää ylhäällä ja mulla ohjat löysänä. Vikana päivä se ehkä luottikin jo muhun ja kulki oikeasti avuilla peräänannossa. Ei kaahattu niin kovaa ja saatiin askeleet sopimaan kaikille esteille. 

    

       Syksy. Jep, sen aikana koin jotain vielä enemmän. Moni ajattelee varmaan, että koulukisat olisivat olleet kohokohta. Ei. Mun mielestä mun ja brunon yhteinen meno oli kesästä alku talveen kehittynyt huimasti. Se on tärkeämpi juttu. Toki, ne koulukisat milloin tuuli kovasti (Bruno pelkää tuulta paljon!) ovat jääneet mieleen ;) 

      Tässä teille vielä kollaasi vuoden kuvista!