Samaa rataa: Aloitus

Avasin viimeisen joululahjan, joka vaikutti kirjekuorelta. Se oli kääritty punaiseen lahjapaperiin, jossa oli lumiukkoja ja päällä koristi kultainen lahjanauha. Luin kirjeen, joka oli ollut lahjan sisällä ja ihmettelin. Siis minun lahjani ei ollut ehtinyt joulupukin rekeen ajoissa ja se toimittettaisiin illan kuluessa meille kotiin?! (vietämme tosiaankin joka joulun mummolassa)Ymmärsin heti,että lahja oli äidiltä ja iskältä. Vihjeenä kuitenkin viestissä oli T_ _ _ _ KONE. Pähkin pitkään tuota tai oikeastaan koko loppu illan. Kun lähdimme ajamaan kotia päin mummolasta, pikkusiskoni kysyi: "Mitä sait äidiltä ja iskältä lahjaks?" Vastasin, etten tiedä. Pikkusiskoni katseli hieman kummissaan minua ja jatkoin: " No se odottaa mua kotona. Lue tästä." Kun hän oli lukenut joulupukin viestin kysyin häneltä: " Tiiäksä mitään T:llä alkavia koneita?" Siinä se sitten aloitti luettelemaan sen mielikuvituskoneita ja välissä sanoi tietokone. Voisiko se olla se! Loppu matkan vain mietin millainenkohan se voisi olla. Musta, valkoinen, minkä merkkinen? Auto kaartoi kotipihaan. Ryntäsin talon ovesta sisään ja katsoin kuusen alle. Siis noin hieno!
Siitä se lähti. Mun ja pikkusiskoni yhteinen kone on ollut rikki jo vähän aikaa, joten lahja pääsi heti käyttöön. Selailin blogeja ja lukemattomia postauksia läjäpäin. Tiian bannerivideota katselessa iski päähän: pitäiskö munkin aloittaa? Mä päätin. Oon aina rakastanut kirjoittamista ja kuvaamista. Ehkä tää sopisi mulle, ehkei?
Aina voi yrittää ja pitääkin. :)

syksyllä otettu kuva (c) tuuli

Mutta, jottei tää teksti tulisi niin syvälliseksi, ajattelin aalkuun kertoa hieman itsestäni. Olen 12-vuotias tyttö Espoosta. Minulla on koira, joka on rodultaan novascotian noutaja. Wallu täyttää helmikuussa kaksi :).Harrastan ratsastusta Leppävaaran ratsatuskoululla, joka toinen viikko ratsastan kerran ja joka toinen kahdesti. Hoidan kyseiseltä tallilta suurta (myös leveyssuunnassa :p) poniruunaa nimeltä Hugo. Tästä pullasta saatte varmasti kuulla paljon, mutta kerronpa vielä pari ihan perustietoa. Hugo on 8-vuotias ruunikko ja saapui tallillemme 9.8.12. Se oli saapuessaan aika kröhöm... pulskassa kunnossa. No mutta, hugo on aivan varmasti jokaisen pikkulapsen unelma hoidokki. Vai olikohan se sittenkään niin? Nuorempana tämä poni pelkäsi autoja. Kyllä, autoja. Eikä se siihen jäänyt. Hugo arasti kaikkea uutta ( kuten hiekan rapinaa, traktoreita ja lasten vaunuja)ja tarvitsi kokeneen ratsastajan selkäänsä. Se ei osannut nostaa suuria kavioitaan ( jotka muuten taisivat olla tallin suurimmat!) ja ryntäili karsinastaan. Nythän tilanne on jo aivan toisenlainen ja kaikki rakastavat hugoa, sillä se on kuin enkeli karsinassa. Myös maastossa poni voi käydä hieman aremmankin ratsastajan kanssa. Jätetään tämä nyt tähän, voisin nimittäin jossain vaiheessa tehdä kunnon postauksen hugosta ;) Jos jotain jäi epäselväksi, niin eikun kysymään!